Tänään kävin moikkaamassa kaverin 3kk koiranpentua (saksanpaimenkoiraa ja suomenajokoiraa). Oli kyllä niin ihana pikku kaveri! :) Kotiin sitten tullessa oman pikku punanenän kanssa lenkille. Otin dameja mukaan niin metsään tullessa otin pari markkeerausta itse heittämänä, että saatais Nekulle sitä malttia...

Markkeerausten mennessä hyvin tein vielä kahden damin hakuruudun. Nekku odotteli sillä aikaa piilossa puuhun kiinnitettynä. Se oli ihan intopiukeena, kun  mentiin lähtöpaikalle. Lähetin Nekun, mutta se ei eronnut tarpeeksi kauas minusta, joten jouduin monesti ohjailemaan eteenpäin :( Mitenköhän sen sais erkanemaan paremmin ? Damit kyllä tuli tosi nätisti käteen sieltä, mutta vauhti ei ollut parasta mahdollista, kun Nekku enemminkin jolkotteli mun läheisyydessä.

Sitten jatkettiin metsä reittiä. Puolessa välin matkaa otin Nekun kiinni hihnaan ja heitin damin taakse polulle. Jatkettiin Nekun kaa n.50m matkaa ja sitten lähetin linjaa. Siinä oli vauhtia, energiaa ja iloisuutta :) Ainoa pikku, mutta oli, että Nekku pyysi katseella, multa neuvon. "Otanko mä mamma nyt tän suuhun ja palautan vai hä?" Kyllä se sieltä kuitenkin tosi hyvin tuli!

Huomasin, että tosiaan toi nameilla palkkaaminen palautuksissa ei ole niinkään hyvästä, koska suuhan pitää nopeasti saada tyhjäksi, että nanna mahtuu sinne. Pitää koittaa jotain toista palkkausta, kun musta tuntuu, ettei ne damit palaudu ihan vielä pelkällä rapsutuksilla ja kehuilla : D