Aamulla mentiin metsään, jossa on aika tasaista ja puutonta (niin, että näkee hyvin missä esine ja koira on). Laitoin Nekun puuhun kiinni ja kävelin n. 45m päähän. Heiluttelin esinettä ja tiputin sen. Sitten tallasin alueen, 45m x 3m. Nekku piti taas hirveää mekkalaa, kun joutui jäämään yksin. Vihdoinkin, kun alue oli tallattu. Otin Nekun hihnoineen puusta pois ja toistelin iloisesti virikesanaa "etsitään".  Nekku suuntasi katseensa esineeseen päin. Käskin istumaan ja otin hihnan pois. Toistin vielä viimeisen kerran virikesanan ja käskin etsimään. Nekku lähti mahtavalla vauhdilla ja etsi niin määrätietoisesti, nopeasti ja omatoimisesti, että minullakin tuntui suu loksahtavan auki. Tosin tallaus rajoista ei välitetty. Vähän haisteltiin, että tästä on menty, jossain täällä esineen pitäisi olla. Nekku etsi koko alueelta niin kuin pitääkin ja vihdoin, kun löysi avaimenperä-pupun. Niin tuli reippaasti luokseni. Tällä kertaa palkkasin namilla, kun niitä taskuun oli jäänyt. Nekulle näytti jäävän todella hyvä mieli, koska "liiteli" koko loppumatkan metsässä. Pitää ruveta tallaamaan 50m x 50m. Ja käyttämään merkkejä (pyykkipojissa nauhaa) itselleni muistutuksena rajasta. Ongelmana vain on ollut, että Nekku luulee merkkien olevan esineitä...